| Matti
Enqvistin
Päivitetty:
|
TRIATHLON UINTI
Lajianalyysi
Triathlonuinti on avovesiuintia ja se eroaa altaassa suoritettavasta
kilpauinnista
monessa suhteessa. Avovesiuinnille on ominaista:
-
Suomessa uidaan lähes aina märkäpuvussa, joka kelluttaa
ja muuttaa uintitekniikkaa
-
Uitavat matkat ovat pitkiä, yleensä vähintään
500m-750m, mutta usein 1,5 km tai enemmän, joten maitohapon sieto
tai nopeusharjoittelusta ei juuri ole hyötyä.
Puskurointiharjoitteluakaan
ei paljoa tarvita, se hyödyttää lähinnä
hyviä
uimareita lähtökiihdytyksessä.
-
Uinnissa saa peesata eli uida niin lähellä muita, että
siitä
on apua
-
Lähtö tapahtuu tungoksessa, jossa hyvälle uimarille on
tärkeätä
päästä nopeasti karkuun muilta
-
Uintilajina käytetään yksinomaan vapaauintia
-
Märkäpuvun kellumisesta johtuen potkujen merkitys on
vähäinen
ja jalkoja pyritään muutenkin
säästämään
pyöräilyyn ja juoksuun, kaksitahtipotku on suositeltavampi
kuin
kuusitahti
-
Uinnin aikana on tarpeen suunnistaa ja tähystää
reittiä,
jolloin päätä on kohottettava vedestä
-
Aallokosta johtuen käsiä voi joutua nostamaan palauttaessa
korkeammalle
-
Lähtöhyppyä tai altaan päädyssä
tehtäviä
käännöksiä ei ole
Harjoittelu
Lajianalyysista seuraa, että allasuimarien vapaauintiharjoittelua
ei kannata sellaisenaan seurata vaan siihen tehdään seuraavia
muutoksia:
-
Lähtö- ja käännösharjoittelu voidaan
jättää
pois. Volttikäännös on hyvä osata, koska suurin osa
harjoittelusta tapahtuu altaassa, mutta myös yksinkertainen
avokäännös
on ihan riittävä harjoittelutarkoituksiin
-
Maitohapon sietoharjoituksia (IVb) ei tehdä lainkaan ja
nopeusharjoituksiakin
(V) vain vähän lähinnä vaihteluksi. Maitohapon
tuottoa
(IVa) voidaan harjoitella valmistavalla kaudella kerran viikossa
lähinnä
lähtötilanteessa karkuun pääsyä varten
-
Potkuharjoitteita käytetään kilpauimareita paljon
vähemmän
ja lähinnä vain uintiasennon hakemiseen sekä
palauttavina
harjoitteina
-
Harjoitetaan kaksitahtipotkuja mikäli ne suinkin luonnistuvat
-
Harjoitellaan uintia pää ylhäällä
(vesipalloilijan
krooli) suunnistamista varten
-
Harjoitellaan uintia lättäreillä ja kädet
nyrkissä,
koska pitkä, pitävä veto ja silti hyvä
kierrosnopeus
ovat tärkeitä
-
Muita uintilajeja sisällytetään harjoitteluun vaihtelun
takaamiseksi, mutta painopiste on vapaauinnissa
-
Uitavat intervallit ovat pitempiä kuin allasuimareilla
-
Harjoittelu painottuu tekniikkaan I-alueella sekä II-alueen
harjoitteisiin,
koska pyöräily ja juoksuharjoittelu kuormittavat jo
melkoisesti
anaerobista systeemiä
-
Myös peesausta harjoitellaan
-
Kannattaa myös harjoitella uimalasien korjausta
selällään
uiden, jos ne sattuvat vuotamaan tai toinen uimari huitaisee ne
silmiltä
hässäkässä.
Kilpailusuoritus
Kilpailusuorituksessa lähtö tapahtuu juosten uintisyvyydelle.
Jos ranta syvenee hitaasti voi tehdä muutaman syöksyn
liukuun.
Heti alussa on hyvän uimarin syytä uida karkuun muilta.
Muiden
kannattaa etsiä oma tasonsa ja pyrkiä hieman itseä
nopeamman
uimarin peesiin.
Alkukiihdytyksen jälkeen on etsittävä itselle
sopiva
matkavauhti ja tarkistettava reitti ylös katsomalla muutaman vedon
välein. Kannattaa valita sopiva kiintopiste rannalta varsinkin,
jos
kierrettävä poiju on pieni ja/tai kaukana. Poijut kannatta
kiertää
niin läheltä kuin mahdollista varoen kuitenkin saamasta
muiden
uimarien nyrkistä.
Maalin lähestyessä kannattaa hieman hidastaa vauhtia
ja orientoitua
vedestä nousuun ja juoksuun, sillä uinti varsinkin aallokossa
tuppaa sotkemaan tasapainoaistia.
Märkäpuvun nopeaa riisumista kannattaa harjoitella,
sillä
voi voittaa minuuttejakin!
|